20.

 Moi!

Tällä kertaa haastattelimme muutamaa kilpailujen ulkomaan vierasta. Kyselimme muun muassa kilpailuihin liittyvistä asioista sekä taidosta ja taidon ohjaamisesta.

Junioriseminaarin ohjaajat, Mikael Jansson (Ruotsi) ja  Tsuyoshi Sogo (Japani):

Mikä on parasta opetettaessa lapsille taidoa?

TS: Kun opetamme lapsille taidoa, ajattelemme helposti että se on lapsille liian vaikeaa tehdä tai ymmärtää. Tämä ei ole totta. Lapset osaavat tehdä ja ymmärtävät taidoa yhtä hyvin kuin aikuiset, joskus paremmin kuin aikuiset. Meidän täytyy uskoa heihin ja rohkaista heitä yrittämään.

MJ: Parasta opetettaessa lapsille taidoa? Sen näkeminen, kuinka he kehittävät taitojaan, eli kehonsa hahmottamista, spatiaalista hahmottamista ja ehkä jännittävimpänä itsensä havainnointia.

Kuinka se eroaa opettamisesta aikuisille?

TS: Kun opetamme taidoa, aikuiset yrittävät ensin ymmärtää aivoillaan, vasta sitten liikkua. Lapset tuntevat mielellään ja kehollaan liikkuessaan. Oikeastaan meidän täytyy ajatella ja tuntea liikkeen aikana taidossa. Eli meidän täytyy saada aikuiset tuntemaan enemmän ja lapset ajattelemaan enemmän, kun opetamme taidoa.

MJ: Lapsilla on usein aikuisia huonompi keskittymiskyky ja he väsyvät harjoitteisiin nopeasti, joten heidän kanssaan täytyy olla luovempi ja joustavampi, jotta saavutetaan sama tulos. Sitten on tärkeää ymmärtää, että lapsi ei ole ”pieni aikuinen”, vaan lapset kehittyvät omaa tahtiaan. Jokaisella iästä riippumatta pitää olla etenevää harjoittelua useilla eri tasoilla – ja sen pitäisi olla hauskaa ja mielenkiintoista. On hyvin tärkeää huomata kaikki lapset. Etenkin lapsille on tärkeää, että harjoitukset päättyvät johonkin hauskaan, jotta kaikki lapset voivat nauraa ja kotiin mennessään tuntea kuuluvansa yhteisöön. Opettajan pitäisi etsiä positiivista kokemusta, tietysti harjoittelun kautta. Pitää myös keskittyä siihen, mitä lapset osaavat, koska jos he tuntevat olonsa turvalliseksi, he myös uskaltavat tarttua uusiin haasteisiin.

Mitä ajattelet suomalaisista junioritaidokoista?

TS: Tämä oli toinen kerta, kun opetan taidoa suomalaisille junnuille. Ensimmäinen kerta oli 18 vuotta sitten. He yritttivät suurella innolla ymmärtää ja hallita, mitä opetin joten uskon, että heistä tulee hyviä taidokoita. Haluan sanoa heille vain yhden asian: Älä ole ujo, ja ystävysty taidokoiden kanssa eri puolilta maailmaa!

MJ: Vaikea kysymys. Minulle kaikki lapset riippumatta kulttuurista ja syntyperästä ovat lapsia. He tarvitsevat turvaa, rakkautta ja opastusta. En käytännössä muuta opettamistapaani, tulivat lapset sitten Aasiasta tai Euroopasta. Minusta tuntuu, että suomalaiset lapset ovat saaneet hyvän opetuksellisen pohjan harjoittelulleen.

Louise Carlsson, Australian Taidolliitto

Miten pitkä matka Australiasta Suomeen vaikutti joukkueenne kilpailukuntoon?

Olimme tietoisia aikaerosta ja mahdollisista ongelmista, joita se voi aiheuttaa joukkueellemme. Niinpä saavuimme Ruotsiin jo 24.7. harjoittelemaan parissa ruotsalaisessa taidoseurassa ja tutustumaan maahan samalla, kun totuimme aikaeroon ja ilmastoon. Tämä oli luonnollinen valinta meille, koska sekä minä että Fredrik-sensei olemme alunperin Ruotsista. Oli hauskaa näyttää oppilaillemme, mistä meidän taidomme tulee, ja harjoitella ja pitää taas hauskaa vanhojen ystäviemme kanssa. Matka oli myös niin pitkä, että meidän piti yrittää viettää Skandinaviassa niin pitkään kuin mahdollista.

Oletko käynyt ennen Suomessa, ja piditkö maasta?

Kyllä, olen osallistunut yhdelle Dan-leirille Suomessa ja olin paikalla myös Euroopanmestaruus-kilpailuissa vuonna 2003. Olen ollut myös Suomessa tavallisena turistina ennen kuin aloin harjoitella taidoa. Suomi on kaunis ja pidän todella Helsingistä. Arkkitehtuuri on hienoa, ja aina kun olen ollut Suomessa, sää on ollut loistava. Suomalaiset ovat myös mahtavia. 

Entä MM-tapahtuma, mitä pidit siitä?
MM-tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja koko tapahtuma eteni sujuvasti. Hotelli oli mukava ja ruoka tosi hyvää. Taidokilpailut ovat aina tosi mukavia, koska kaikki kilpailijat ovat hyvin ystävällisiä ja nauttivat toistensa haastamisesta. Taidossa on hyvin vahva ystävyyden henki. Ainoa negatiivinen asia itse kilpailuissa oli se, että lämmittelyalue oli aika pieni.

Tällä kertaa Australia pystyi osallistumaan isommalla joukkueella, ja koko joukkueella oli vahva taisteluhenki ja hymy kasvoillaan. Olen hyvin ylpeä joukkueeni panoksesta, ottaen huomioon että olemme nuori taidomaa. Australian joukkueella oli siis hauskaa; kaikilla on yhä paljon intoa harjoitella aiempaa enemmän tapahtuman jälkeen, ja me kaikki vaalimme MM-tapahtuman muistojamme. Pyrkimyksenämme on olla aina onnellinen joukkio, ja koska me kaikki rakastamme taidoa, tällainen tapahtuma on täynnä onnea ja naurua. Me todellakin odotamme seuraavaa isoa tapahtumaa tavataksemme taas kaikki taidoystävämme.

Yuetsu Tanaka, päätuomari:

Mitä ajattelet MM-tapatumasta kilpailujen päätuomarina,?

Se oli hyvin järjestetty ja täynnä lämminhenkisyyttä. Kuten sanotte, kaikista Japanin ulkopuolella järjestetystä MM-tapahtumista tämä on ollut paras.

Onko kilpailijoiden ja taidokoiden taso kehittynyt viime vuosina? Täyttivätkö taidokat kilpailujen aikana odotuksesi?

Näköalapaikalla oltuani sanoisin, että MM-kilpailuissa kaikkien tekniikoiden taso hokeissa, jissenissä ja tenkaissa on todellakin edistynyt. Ehkä tengin vaikeustaso hokeissa (dantai ja tenin-no) saavutti huipun. Kuitenkin, koska taido on kamppalulaji ja budolaji, kehittääksemme nykyistä taidoa eteenpäin meidän täytyy kehittää itseämme (mukaanlukien minä) ymmärtääksemme budon olemuksen. Esimerkiksi kuinka käyttää unsokua tai kuinka hengittää taidossa ovat saaneet vähemmän huomiota. Taido hon-inin jäsenenä aion keskittää ponnisteluni näihin teemoihin taidon levittämiseksi ja markkinoimiseksi maailman parhaana budolajina.

Kiitos tämän upean MM-tapahtuman järjestelytoimikunnalle ystävyydestänne ja vilpittömästä tuestanne.

Hello!

This time we interviewed some WTC visitors from other countries. We asked about the competitions and teaching of taido, for example.

Junior seminar instructors, Mikael Jansson (Sweden) and Tsuyoshi Sogo (Japan):

What's the best thing about teaching children Taido?

TS: When we teach Taido to children, we tend to think that it is too difficult for children to do or to understand. It is not true. Children can do and understand Taido same as adults, sometimes more than adults. We have to believe in them and make them try to do.

MJ: The best thing about train children in Taido? Is the pleasure of seeing how they develop their abilities so that body perception, spatial perception and perhaps the most exciting, self-perception.

How does it differ from teaching to adults?

TS: When we teach Taido, adult students try to understand with their brain at first, then try to move. Children feel with their mind and bodies during moving. Actually, we have to think and feel during moving in Taido. So we need to think how to make adults feel more and how to make kids think more when we teach Taido.

MJ: Children have usually much shorter focus and get tired of the exercises quickly so you have to be more creative and flexible when training children to reach the same result. Then it is important to understand that the child is not a "short man" adult but children follow a development curve.
Everyone, regardless of age must have a developing training on several levels, it should be fun and intresting. It is very important to "see" all the children. Especially for children, I think it is important that the practice ends with something fun so all the children can laugh and feel like they belong to a community when they go home from training. A positive experience, of course, through the practice should be sought as an instructor. You should also focus on what children can, because if they feel safe there, so they dare to also try new challenges.

What do you think of Finnish junior taidokas?　

TS: This was the second time to teach Taido to Finnish junior taidokas. The first time was 18 years ago. They tried to understand and master what I taught with great enthusiasm. So I believe they will be good taidokas. I want to say them only one thing, "Don't be shy and make many Taido friends all over the world."

MJ: Difficult question. For me all children regardless of cultur and origin, children. They need security, love and guidance. I do virtually no change in my way of teaching children, either they come from Asia or Europe. I feel that Finnish children have received a good educational foundation in their training.

Louise Carlsson, Australian Taido Association

How did the long trip from Australia to Finland affect the competing readiness and fitness of you or your team?

We were aware of the time difference and the potential problems this can cause our team so we arrived in Sweden on the 24th of July for training in a couple of Swedish clubs and sightseeing whilst we adjusted to the time and climate. This was quite a natural choice for us since both me and Fredrik Sensei are from Sweden originally. It was fun for us to show our students where our Taido comes from and train and have a good laugh with our old friends again. Also, the trip is so long that we should try and get as much as possible out of our time in Scandinavia.

Have you visited Finland before, and did you like it here?
Yes, I have been attending one of the Finnish black belt camps and I was there for the European Championships in 2003. I have also been to Finland as a "normal" tourist before I started to train Taido. Finland is beautiful and I really liked Helsinki. The architechture is very nice and everytime I have been to Finland the weather has been great. The Finnish people are also great.

What about the WTC event, how was it?
The WTC was very well organised and the whole event was running smoothly. The hotel was nice and the food very good. Taido competitions are always very nice since all the competitors are very friendly and enjoy the challenge of competing against each other. Taido has a very strong friendship spirit. The only negative thing with the actual competition was that the warm up area was a little small.

This time Australia could attend with a larger team and the whole team showed a strong fighting spirit with a smile on their faces. I am very proud of my team's effort considering we are a young Taido nation. The Australian team had a great time and still have a lot of enthusiasm for more training after the event, the memories are cherished by us all. We always try to be a happy team and since we all love Taido an event like this is filled with laughter and happiness. We really look forwward to the next big event and to meet all our Taido friends again.

Yuetsu Tanaka, the chief referee:

As the chief referee of the competitions, what are your thoughts about the WTC event?

It was well organized and filled with a lot of warm-heartedness. As you say, the quality has been the best WTC that had taken place outside of Japan.

Has the level of competitors and taidokas progressed during the last yeras? Did the taidokas during the WTC event fulfil your expectations?

With a bird's eye view, I believe the level of each technique used in the hokei, jissen and tenkai at the WTC has been certainly progressed. Maybe the difficulty level of the "Ten-gi " in hokei (dantai and ten-in) reached the top. However, because Taido is a martial art, Budo, to progress the present Taido forward, we need to cultivate ourselves (including me) to understand the essence of Budo. For example, how to use the Unsoku, or how to breath in Taido has been in less attention. I, as a member of Taido-hon-in, will pour my efforts into these themes on the purpose to spread Taido and to promote Taido's possibility as the nubmer-one Budo in the world.

Thanks to all executive committee of this wonderful WTC events for your friendship and hearty

supports.

-Mimmi